Sen verran on vielä uutuuden innostusta, että tulee lähes kaikki vapaapäivät käytettyä moottoripyöräilyyn, joko vain pörräykseen kaupungilla tai pienillä reissuilla. Nyt olin ajatellut toteuttaa käytännössä reissun, joka on ollut ajatustasolla toteutuksessa jo pitemmän aikaa. Nimittäin Kolille ajaminen prätkällä. Olin saanut houkuteltua kaverin kyytiin matkaseuraksi, ja sovimme että liikenteeseen lähdettäisiin seuraavana aamuna ja oltaisiin reissussa yön yli.
Aamulla herättyäni katsoin ensimmäisenä ikkunasta ulos. Ei sada vettä, mainiota. Sitten vilkaisu lämpömittariin. +12.3 C ja pilvistä. No, olishan tuo voinut lämpimempääkin olla, ollaan sentäs menossa jo heinäkuussa. Sen verran muistin viime syksyn vastaavista lämpöasteista, että kannattaa laittaa ylimääräistä vaatetusta ajopuvun alle, sillä ajaessa tuleva viima vähentää paljon olemassa olevia plussa-asteita. Joten mikrofeeceasu päälle ja toppavuori kiinni ajohousuihin, ja näillä mennään. Matkatavaroiden pakkaamiseen ei kauan aikaa mennyt, sillä tilaa oli käytettävissä tasan yhden pyörälaukun verran.
Mukava oli ajella kun ei paleltanut. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Nurmeksessa, jossa käytiin katsomassa Bomba- taloa ja hengailtiin muutoinkin siinä pihapiirissä. Ei ollut vielä turistiaika parhaimmillaa, sillä siellä näkyi vain muutama henkilö meidän lisäksi, ja nekin oli venäläisiä. Komia oli Bomba-talo, karjalaisperinteelle tyypillisen kauniisti koristeltu. En ollut aiemmin käynyt Bomballa, nyt tuli käytyä. :)
Matka jatkui. Lieksaan ei ollut enää pitkälti ja olimme hyvin aikataulussa. Autolautta Lieksan satamasta kohti Kolia lähtee klo 15 ja meille oli hyvin aikaa käydä syömässä lounas jossain. Lämpimän aterian löytäminen tienpäällä ei ole välttämättä helppoa, jos on keliakia ja paljon mausteallergioita, kuten matkaseuralaisellani. Lieksan ABC:lta löytyi harvinaisen hyvää palvelua, sillä siellä kokki teki privatisti matkaseuralaiselleni herkullisen aterian sopivista aineksista ja minä söin päivän lounaan seisivasta pöydästä. Jälkiruoka jäätelöt syötiin Lieksan satamassa lautan lähtöä odotellessa.
Olin kuullut monen kehuneen Lieksasta lähtevää, Pielisen yli Kolille saapuvaa autolauttareittiä, joten päätimme mennä sillä. Ei ollut ruuhka-aika lautallakaan, sillä minun pyörän lisäksi kyytiin tuli neljä autoa. "Pursimies" käski ajaa minun prätkäni poikittain lautan keskikohtaan, jotta sai tuettua sen liinoilla kiinni kaatumisen estämiseksi. Mainitsi vielä että pyörän kuljettaminen lautalla on minun omalla vastuulla... no, riskejä täytyy joskus ottaa.
Lauttamatka tulisi kestämään lähes pari tuntia, eli oli sopivasti aikaa nauttia tarjolla olevia virvokkeita. Oli pakko pysytellä ns. limpparilinjalla, sillä tankojuoppojakin sakotetaan, kuulemma... Aurinko paistoi jo lämpimästi, joten kiivettiin yläkannelle limujen kanssa maisemia katsomaan. Iso järvi se Pielinen on, ja eroaa Kallavedestä ainakin siinä, että Pielisessä on osittain hienoja luonnonhiekkarantoja, eikä sen rannoilla juurikaan mökkejä näy. Varmaan jotain suojelualuetta, luulen.
Kolilla pysähdyttiin kauppaan tekemään ruokaostoksia iltaa ja aamua varten, ja jatkettiin matkaa hevostilalle, mistä majoitus oli valmiiksi varattu. Majoitustilan sijainti oli mainio, puolessavälin Ukkohallan rinnettä, asfalttitien lähellä. Varaamamme huoneisto oli myös positiivinen yllätys: tilava makuuhuone, tupakeittiö, suihku/wc ja eteinen. Pihassa oli grillikatos, missä kävimme paistamassa illalla makkarat. Pihapiirissä oli aitaus, missä oli kaksi hevosta ja etempänä laitumella oli useita hevosia, jotka kirmailivat villinä ja vapaina.
Hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkui kohti Outokumpua, missä tutustuimme Wanhaan Kaivokseen ja sen miljööseen. Se olikin mielenkiintoinen paikka. Kaivosalueella järjestetään ohjattuja kierroksia, mutta meidän aikataulu ei täsmännyt niiden kanssa, joten kiersimme aluetta omin avuin, saamamme kartan avulla. Tutustumiskierros kertoo miten rautamalmia on aikoinaan louhittu ja kuinka sitä on jatkokäsitelty eteenpäin. Kierros alkoi videon katsomisella, jossa kerrottiin Outokummun kaivoksen syntyä ja historiaa, sitten laitettiin kypärä päähän ja käveltiin maan alla kaivostunnelissa. Tunnelissa oli esillä kaivosmiesten työkoneita ja työprosessista kertovia opastauluja. Maanpinnalle tultua kiertelimme useissa eri rakennuksissa katsellen kuhunkin työvaiheeseen liittyviä laitteita ja koneita, kiipesimme kaivostornin huipulle ja katsoimme saostusaltaat ym. liukuhihnat. Osa koneista oli purettu pois ja paikat siivottu joten täydellinen kuva kaivostyöläisen todellisuudesta ja malmin käsittelyprosessista ei ainakaan minulle kristallisoitunut. Paljon oli katseltavaa ja ihmeteltävää kaivosalueella. Ei se "leipämarkka" ole tullut helposti kaivostyöläisellekkään. Oli mielenkiintoista tutustua kaivoksen toimintaan ja historiaan, sillä se oli aivan uusi ja tuntematon asia minulle.
Päivä oli kääntynyt jo alkuillaksi, joten Outokummusta ajoimme Kuopioon ilman pidempiä pysähdyksiä. Taas kertyi prätkän mittariin kilometrejä ja minä olin erittäin tyytyväinen näkemääni ja kokemaani. Kahdessa päivässä ehtii yllättävän paljon jos niin haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti